VOIKO NÄKÖAISTIMME YLITTÄÄ MAKUNYSTYRÄMME?

Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, mutta ulkonäöllä on silti itse asiassa suurikin merkitys makuaistimme kannalta. Yllättävänkin suuri, jos kysytään tanskalaiselta kokilta ja ravitsemusasiantuntijalta Rasmus Bredahlilta, joka on erikoistunut neurogastronomiaan – tieteelliseen suuntaukseen, joka tutkii makuaistia monipuolisena ja kokonaisvaltaisena aistielämyksenä.


Yksinkertaisesti sanottuna, emme ainoastaan maista kielellämme, vaan myös muodostamme alitajuisella tasolla kokonaisvaltaisen aistielämyksen sen pohjalta, mitä tunnemme, haistamme, kuulemme ja muistamme – ja erityisesti sen perusteella, mitä näemme. On paljon viitteitä siihen, että makuelämystämme voidaan muokata, ja siihen voidaan vaikuttaa sillä, mitä näemme. Pyysimme Brehdalia kertomaan, kuinka tämä periaate toimii.


– Yksi ensisijaisista aisteistamme on näkö”, kertoo Bredahl. ”Ihminen on kautta aikojen käyttänyt näköaistia ruoan hankkimiseen, ja olemme aina olleet äärimmäisen riippuvaisia näköaistista löytääksemme luonnosta tuoretta ja ravitsevaa ravintoa. Näköaisti ikään kuin antaa meille koodeja: jos näemme vihreän mansikan, tiedämme jo valmiiksi sen olevan raaka, ja voimme kuvitella, miltä se maistuu. Aivomme toimivat eräänlaisena ennakoinnin työvälineenä. Ennakointi tapahtuu niin nopeasti, että emme ehdi edes rekisteröimään sitä, mutta tosiasiassa aivot ennakoivat mitä syömme ja miten toimimme; näköaistilla on siis ratkaiseva tekijä näissä tulkitsevissa mekanismeissa, joita käytämme tunnistamaan syömäämme ruokaa. Pohjimmiltaan maun kokemuksemme muuttuu näkemämme perusteella.”


Punaviinin petollinen maku

Bredahlin kirjasta, ”Neurogastronomia – täydellisen aterian salaisuus”, löytyy useita esimerkkejä siitä, kuinka näköaistimme voi vaikuttaa makuelämykseen tai ns. ”huijata” sitä. Bordeauxin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ryhmä viinitieteen opiskelijoita sai tehtäväkseen kuvailla kahden eri viinin, valkoviinin ja punaviinin, makua. Opiskelijat kuvailivat punaviinin maistuvan vahvasti mustaherukalta ja tuoksuvan punaisilta marjoilta, kun taas valkoviinissä he erottivat selkeitä aprikoosin ja hunajan vivahteita. Se, mitä opiskelijat eivät tienneet, oli että todellisuudessa puna- ja valkoviini olivat täysin sama juoma. Ainoa ero viinien välillä oli se, että toiseen viinilasiin oli lisätty mautonta elintarvikeväriä.


– Yhdistämme alitajuisesti tietyt värit tiettyihin makuihin. Assosioimme vihreän raikkaaseen, keltaisen kirpeään, mustan ja sinisen voimakkaisiin makuihin ja punaisen makeaan. Jos esimerkiksi tarjoilet jotain punaisesta lasista, voit itse asiassa käyttää 10% vähemmän sokeria kuin jos tarjoilisit täysin saman juoman joko sinisestä tai läpinäkyvästä lasista. Samaa periaate koskee mukeja. Jos juomme kahvia oranssista tai tummasta mukista, koemme kahvin maun täyteläisempänä ja vahvempana kuin jos se tarjoiltaisiin läpinäkyvästä lasista tai valkoisesta mukista”, Brehdahl selittää.

Bredahl kertoo huvittuneena vielä toisenkin esimerkin: ”Noin 20 vuotta sitten 7-UP muutti pullonsa etikettiä keltaisemmaksi ja vaihtoi lasipulloon astetta kirkkaamman vihreän värityksen. Tämä johti siihen, että yritys sai paljon valituksia, koska asiakkaiden mielestä juoma maistui kirpeämmältä kuin aikaisemmin. Pullossa oli täysin samaa juomaa kuin mitä ennenkin! Tämä tuo mieleeni amerikkalaisen kirjailijan Tom Vanderbiltin. Hän kirjoittaa makumieltymyksiemme mekanismeista ja siitä,  miksi pidämme siitä mitä teemme. Hän mainitsee muun muassa sen, että silmät ovat makuaistin tärkein elin, ja uskon, että hän on siinä osittain oikeassa.

Pronssinvärinen aisteilämys

Lakrids by Johan Bülowilla emme keskity ainoastaan kuorrutetun lakritsimme makuun, vaan sen esteettisellä ulkomuodolla on meille myös todella suuri merkitys. Minkälainen vaikutus on siis esimerkiksi pronssinvärisellä lakritsilla aivoihimme?

– On hyvin todennäköistä, että se luo ylellisen vaikutelman”,  Bredahl toteaa. Luonnostahan ei löydy mitään pronssinväristä syötävää. Tutkimukset osoittavat, että ohitamme alitajuisesti esimerkiksi siniset M&M-karkit niiden synteettisen värin vuoksi. Teoriassa pronssinvärisellä lakritsilla pitäisi olla sama vaikutus, mutta tässä tapauksessa niiden ylellinen ja kimalteleva ulkonäkö näyttää houkuttelevan meitä – sillä voi olla jotakin tekemistä jalometallien kanssa, joita pidämme luonnostaan puolestaanvetävinä.


Ulkoasulla ja aterimilla on myös väliä

Värien tavoin myös aterian ulkoasu ja aterimet vaikuttavat makuelämykseen.

– Jos katat aterian upeilla ruokailuvälineillä, kristallilasein ja posliiniastioin, makuelämys saa paremman arvion kuin pahvilautasilta syötäessä. Tutkimuksissa on kokeiltu tarjoilla halpaa Cremant-kuohuviiniä kristallilaseista, jonka jälkeen tarjottiin samppanjaa paperimukeissa. Kokeen jälkeen osallistujia pyydettiin arvioimaan, kumpi maistui paremmalta. Kristallilasista tarjoiltu viini arvioitiin poikkeuksetta paremmaksi. Kun kosketamme ylelliseltä vaikuttavaa pakkausta tai astiaa, aivot päättelevät alitajuisesti sisällönkin olevan yhtä ylellistä.”

– Ulkoasu on myös elintärkeä osa kokemusta. Juuri tämän vuoksi Applen kaltaiset yritykset ovat niin menestyksekkäitä. He eivät välttämättä tee maailman parhaita tietokoneita, mutta tuotteiden muotoilu ja pakkaukset ovat epäilyksettä alansa huippua. Tuotteet tarjoavat kokonaisvaltaisen aistielämyksen, ja yleisvaikutelma on todella puoleensavetävä. Te olette mielestäni onnistuneet samassa asiassa. Lakritsit on pakattu pelkistetysti; se viestii tyylikkyydestä ja laadusta. Uskon myös siihen, että kun hankit jotain korkealaatuista, syöt sen luultavasti hitaammin verrattuna Haribon halpaan makeispussiin. Kun tuote viestii ylellisyydestä, siitä nautitaan enemmän, ja se syödään hitaammin.”

 

Lisää tuote
{{currentItem.AddedQuantity}} Tuote/tuotteet lisätty ostoskoriin
{{currentItem.CartObject.ProductName}}
{{currentItem.CartObject.Description}} {{currentItem.CartObject.FormattedTotal}} {{currentItem.CartObject.FormattedTotal}}
Ostoskorin loppusumma {{basket.FormattedProductsTotal}}
Ostoskoriin Shoppaile lisää
Tuote on poistettu ostoskoristasi